Vicky on syntynyt 3.1.2003 bordercollie narttu. Virallinen nimi: Pikkupaimenen My Fair Lady. Silmät on tutkittu terveiksi pentuna ja tammikuussa 2004. Lonkat B/C ja kyynärpäät 0/0 on kuvattu tammikuussa 2004. Äiti on FIN MVA BH Pikkupaimenen Cream Vanilla "Nasta" ja isä on KANS & FIN MVA V-01 PMV-01 Maccabee Blue Peter "Niko". Molemmat vanhempani ovat aktiivisia agilityn harrastajia .Niko on 2002 "Vuoden näyttelybordercollie", joka todistaa sen, että voi olla samaan aikaan viisas, komea ja vauhdikas. Vicky on äitinsä näköinen kaunotar poikkeuksena erikoisuus: oikea silmä on sininen. On tutkittu, että sinisellä silmällä näkee yöllä paremmin kuin ruskealla. Tältä neidiltä ei kyllä jää mikään huomaamatta, oli pimeää tai valoisaa... Kaikki vain ei ymmärrä sitä. Eräskin rouva kertoi lapselleen joka ihmetteli sinistä silmää; "se on jo niin vanha että toinen silmä on sokea"... Kertomuksen kuullessa ikää oli noin 7 kuukautta =)) 

1.1 Rodun synty   

Bordercollieita on esiintynyt jo vuosisatoja Englannin ja Skotlannin rajamailla, missä ne ovat toimineet paimenkoirina. Kyseessä on yksi maailman vanhimmista alkuperäisistä koiraroduista ja se on kantana kaikille muille collie-sukuisille roduille. Rodulla oli monenlaisia nimityksiä ja ulkonäkökin oli hyvin kirjava. 1800-luvun lopussa alkoi rodun varsinainen kehitys ja 1915 saatiin rodun nimeksi virallisesti bordercollie, koska rotu on lähtöisin Pohjois-Englannin ja Etelä-Skotlannin kreivikuntien rajoilta (border = raja).

1.2. Nykyinen käyttö

Nykyinen käyttö Bordercollien pääasiallisin tehtävä yhä edelleen on paimennus. Ympäri maailmaa se toimii erinomaisena paimenena niin lampaille, lehmille kuin siipikarjallekin. Koiraharrastuksen lisääntyessä voimakkaasti myös bordercollie erinomaisten käyttö- ja koulutettavuusominaisuuksiensa sekä miellyttävän ulkonäkönsä vuoksi on huomattu ja otettu käyttöön eri lajeissa - mutta myös kotikoirana. Tämä on johtanut siihen, että useimmissa maissa paimen- ja harrastuskoirat ovat eri linjoista. Ne eroavat toisistaan selkeästi lähinnä ulkomuodollisesti. Paimenkoirina käytettävistä bordercollieista pidetään kokonaan omaa kirjaa ja niitä jalostetaan pääasiassa paimennusominaisuuksia silmällä pitäen. Harrastuskoirat (yleensä puhutaan näyttelykoirista) muodostavat oman kokonaisuutensa ja niitä jalostetaan kuten muitakin rotukoiria eli pääasiassa ulkonäön perusteella. Puhuttaessa show- eli näyttelylinjoista tarkoitetaan bordercollieita, joiden kanssa harrastetaan näyttelyitä, tottelevaisuuskokeita, agilityä, flyballia, palveluskoirakokeita, pelastuskoirakokeita - kaikkea mahdollista. Eli bordercollie on nykyisin sekä työ- että harrastuskoira. Rodusta huolta kantavien olisi syytä panostaa tiedottamiseen, jotta rodusta ihastuisivat aktiiviset, harrastavat ihmiset. Bordercollien työkoiralle ominainen luonne ja tyyppi on ehdottomasti säilytettävä.

1.3 Kanta ulkomailla

Ympäri maailmaa toistuu bordercollieiden osalta selkeä kahtiajako: työ- ja näyttelykoirat. Maailman kolme vahvinta bordercollie-maata, Englanti, Australia ja Uusi-Seelanti ovat hyviä esimerkkejä. Tosin näyttelylinjojen asema on Australiassa ja Uudessa-Seelannissa Englantia vakiintuneempi, sillä esimerkiksi Australiassa ensimmäiset bordercolliet ilmestyivät näyttelykehään 1933 (Englannissa vasta 1976), lisäksi rotumääritelmä ilmestyi Australiassa kymmenen vuotta Englantia aiemmin. Myös Pohjoismaissa on vahvat työlinjaperinteet, joskin Suomi on Pohjoismaista selkeimmin kehittänyt myös näyttelylinjaa. Englantilaiset, australialaiset ja uusiseelantilaiset bordercolliet ovat valtaisan bordercolliejoukon sukutauluissa eivätkä suinkaan vain esimerkiksi kolmannessa polvessa, vaan suorastaan vanhempina. Tuontien merkitys edelleen on siis eri maissa hyvin ajankohtainen, koska kannat ovat kuitenkin pieniä kolmea kotimaata lukuunottamatta.

1.4. Kanta Suomessa

Ensimmäiset bordercolliet tulivat Suomeen 1960-luvun puolivälissä ja ne tulivat nimenomaan työkoiriksi. Vuonna 1986 tuotettiin Uudesta-Seelannista näyttelylinjaisia koiria, uros ja narttu, ja vähän myöhemmin Australiasta samoin. Näiden koirien myötä myös Suomessa tutustuttiin näyttelylinjaisiin bordercollieihin. Suomessakin voidaan bordercollieiden kanta jakaa selvästi kahtia. Toisaalla ovat puhtaat paimen- eli työkoirat, jotka ovat lähinnä irlantilaisista ja englantilaisista linjoista, ja joista pidetään omaa, erillistä rekisteriään. Toisaalla ovat näyttelylinjan koirat, joiden jalostusta ja rekisteröintiä valvoo Suomen Kennelliitto, ja joiden kanssa voidaan siis osallistua näyttelyihin ja muihin Suomen Kennelliiton hyväksymiin virallisiin kokeisiin ja kilpailuihin. Näyttelylinjaiset bordercolliemme jakautuvat vielä karkeasti ottaen kolmeen osaan sen mukaan, mistä linjoista ne ovat peräisin: englantilaisiin, uusiseelantilaisiin ja australialaisiin. Koska tuontikoiria tuodaan jatkuvasti, on jokaisen kasvattajan syytä olla perillä näiden kolmen maan bordercollie-linjoista. Suuntaus on kuitenkin vahvasti kohti yhtä yhtenäistä näyttelylinjaista bordercollietyyppiä.

1.5 Rotuyhdistys

Vuonna 1990 perustettiin Suomen bordercolliet ja australiankelpiet ry, joka on rotua harrastava yhdistys ja jonka tavoitteena on tulla rotujärjestöksi. Jäsenmäärä vuonna 1997 oli 299. Varsinaisesti jalostusta valvoo Suomen Palveluskoiraliitto, jonka alaisena rotumme on, mutta käytännössä tämä tehtävä kuuluu Suomen Border Colliet & Australian Kelpiet ry:lle. Yhdistyksen jalostustoimikunnan tehtävänä on nimenomaan tiedottaminen ja tilastoiminen.

2 TERVEYS

Bordercollien pitää pystyä alkuperäiseen työhönsä eli paimentamiseen, joten sen tulee olla kaikin puolin terve, kestävä ja lihaksikas. Bordercollien pitää pystyä liikkumaan joustavasti ja nopeasti, sen näön pitää olla hyvä, jotta se pystyy paimentamaan katseellaan ja sen hermorakenteen pitää kestää ohjaajan antamat käskyt ja eläinten tönäisyt ja potkut. Bordercollien pitää myös pystyä lisääntymään luonnollisella tavalla.

2.1 Perinnölliset sairaudet

LUUSTOSAIRAUDET
Lonkkaniveldysplasia
Lonkkanivel koostuu kolmen lantioluun muodostamasta nivelkuopasta ja siihen sopivasta reisiluun päästä. Niveltä ympäröi nivelpussi ja nivelontelossa on voiteluaineena nivelnestettä. Nivelpintoja päällystää nivelrusto. Reisiluun pään side kiinnittää reisiluun nivelkuoppaan. Vahvat lantion lihakset tukevat niveltä ja pitävät reisiluun pään nivelkuopassa painorasituksen aikana. Ongelmatapauksissa reisiluun pallopää ei moitteettomasti sovi lantionluiden muodostamaan lonkkamaljaan. Myöhemmin nivelrusto voi pahiten rasittuneista kohdista kulua kokonaan pois. Lonkkanivel muotoutuu kasvun aikana, vika tulee kasvun häiriönä.Lonkkaniveldysplasian ainoa diagnosointi tehdään röntgenkuvista. Koiran tulee olla kuvattaessa vähintään yhden vuoden ikäinen. Löysyys otetaan huomioon kuvia tarkasteltaessa, sillä sen sanotaan olevan aikaisin havaittavissa oleva merkki lonkkaniveldysplasiasta. Suomessa tällä hetkellä voimassa oleva luokittelu perustuu FCI:n kriteereihin.
Lonkkaniveldysplasian luokittelu. A Dysplasia- vapaa. B Rajatapaus. C lievä dysplasia. D Keskivaikea dysplasia. E vaikea-asteinen dysplasia.

Arviot lonkkaniveldysplasian periytyvyysasteesta vaihtelevat suuresti eri tutkimuksissa. Perimällä on joka tapauksessa tärkeä osuus lonkkavian syntymisessä. Muita vian syntyyn vaikuttavia tekijöitä ovat kasvuajan ruokinta, kohtuuton rasitus tai nopeakasvuisuus pentuiässä. Paras keino pienentää rodun dysplasiaprosenttia on käyttää terveitä koiria jalostukseen (on syytä kiinnittää huomiota myös näiden vanhempien ja sisarusten lonkkatilanteeseen) ja ruokkia kasvavat pennut sekä kantavat ja imettävät nartut optimaalisesti. OD Ostheocondrosis -kasvuhäiriössä nivelruston kiinnittyminen luuhun häiriytyy. Seurauksena on irrallinen tai heikosti kiinnittynyt rustopala nivelessä. Tyypillisimpiä kohtia OD-muutoksille ovat olka- ja kyynärnivel sekä polvi- ja lonkkanivel. Kasvuhäiriön muodostuminen ajoittuu pitkien rustoisten putkiluiden luutumisjaksoon, joka tapahtuu neljän ja seitsemän kuukauden välillä. Alttiutta OD:n syntymiseen pidetään periytyvänä, mutta sairauden puhkeamiseen vaikuttavat myös ruokinta ja rasitus.

SILMÄSAIRAUDET
CEA
CEA eli collie eye anomaly on collie-roduilla esiintyvä, resessiivisesti periytyvä sairaus. Tämä tarkoittaa sitä, että yksilön on saatava virhegeeni molemmilta vanhemmiltaan. CEA ilmenee yleensä molemmissa silmissä, mutta muutokset voivat olla kummassakin silmässä erilaisia. Vika on synnynnäinen ja kohdistuu lähinnä silmän kovakalvon ja suonikalvon sikiöaikaiseen muodostumiseen. Kehityshäiriö ilmenee lähinnä silmämunan takimmaisissa osissa. CEA:n voi todeta silmiin erikoistunut eläinlääkäri silmänpohjatutkimuksessa silmäpeilillä. Koirat pitäisi tarkastaa jo pentuina, 6 - 10 viikon ikäisinä, koska myöhemmin pigmentti voi peittää CEA:n (koira on silti sairas aikuisena). Koiran tilasta voidaan varmistua vasta, kun se on tutkittu sekä pentuna että aikuisena. CEA ei ole etenevä vika. CEA jakautuu vaikeusasteen mukaan kolmeen osaan:1) CRD eli CH on lievin ja yleisin muoto ja tarkoittaa verkkokalvon vajaakehitystä.2) coloboma on silmänpohjan pullistuma ja on sikiökauden aikainen puutteellinen sulkeutuminen näköhermonystyn tukilevyssä.3) ablatio retinae on CEA:n vakavin muoto. Se tarkoittaa verkkokalvon joko osittaista tai täydellistä irtautumista. Pahin seuraus ablaatiossa onkin sokeus. CEA-tekijä seuraa koiran mukana sen perimässä joko näkyvässä muodossa (sairas), piilossa olevana (kantaja) tai puuttuu kokonaan (geneettisesti terve). Sairas on koira, jolla todetaan CEA pentuna. Vaikka pigmentti myöhemmin peittäisi vian alleen, periyttää se kuitenkin CEA-tekijän kaikkiin jälkeläisiinsä ja toisesta osapuolesta riippuu, millainen on CEA:n ilmiasu jälkeläisissä. Kantaja on koira, joka on alle 10-viikkoisena todettu terveeksi, mutta jolla on CEA-tekijä piilossa perimässään. CEA esiintyy yleisimmin juuri tällaisessa muodossa. Geneettisesti terve on koira, jonka perimässä ei ole lainkaan CEA-tekijää. Jotta voitaisiin tietää, onko joku koira geneettisesti terve, tarvittaisiin useita pentueita (myös sairaan koiran kanssa), jotka tutkittaisiin alle 10-viikkoisina. Jos kaikki pennut olisivat terveitä, olisi kyseessä geneettisesti terve koira.
CEA ei ilmeisesti toistaiseksi ole ongelma bordercollieilla: Englannissa sitä on arviolta 2 %:lla kannasta, Suomessa tauti on toistaiseksi kartoittamatta pentutarkastusten vähyyden vuoksi (1994 Vuosikirjassa ei yhtään tapausta aikuisilla koirilla).

Perinnöllinen harmaakaihi
Perinnöllinen harmaakaihi eli HC voi olla synnynnäinen, varhaisnuoruudessa syntyvä tai myöhemmällä iällä kehittyvä. Jotta kaihia voisi pitää perinnöllisenä, sen tulee esiintyä molemmissa silmissä, rodulle ominaisessa paikassa linssiä ja useimmiten lisääntyä tai tiivistyä iän myötä. Sitä pitäisi myös esiintyä rodussa normaalia enemmän, joten tällä hetkellä ei voida pitää HC:tä brodercollieiden perinnöllisenä sairautena (Vuosikirjassa 1994 on kaksi HC:tä sairastavaa koiraa). Kaihin periytymismekanismi on tuntematon. Harmaakaihi voi aiheutua myös jostakin sairaudesta, lääkkeestä, tapaturmasta tai vanhuudesta - nämä muodot eivät ole periytyviä.PRAProgressiivinen retinan atrofia eli etenevä verkkokalvon surkastuma periytyy resessiivisesti. Sairaus ilmenee eri roduilla tyypilliseen aikaan aina 10 vuoteen asti, jolloin on vaarana sekoittaa sairaus vanhuuden aikaiseen verkkokalvon rappeutumiseen. PRA:ta on kaksi muotoa: 1) yleistynyt PRA aiheutuu valoa aistivien solujen vajaakehityksestä ja/tai rappeutumisesta ja 2) sentraalinen PRA aiheutuu valoa aistivien solujen alaisen pigmenttiepiteelin ravitsemushäiriöstä. Pigmenttiepiteeli vastaa valoa aistivien solujen ravitsemuksesta ja kuona-aineiden hävityksestä eli jos systeemi ei toimi, kuona- aineet kerääntyvät verkkokalvolle. PRA paljastuu koiran hämäränäön heikkenemisessä ja johtaa sokeutumiseen. PRA on harvinainen bordercollieilla Suomessa. Se on etenevä sairaus, joten jalostuskoirat olisi hyvä tutkia säännöllisin väliajoin.
Kivesvika
Kivesvikaisen uroksen toinen tai molemmat kivekset ovat jääneet laskeutumatta kivespusseihin. Piilokives voi sijaita vatsaontelossa tai nivuskanavassa. Piilokiveksistä koiraa ei Kennelliiton säännösten mukaisesti saa käyttää siitokseen.
Napatyrä
Napatyräisen koiran vatsanpeitteissä on reikä, jonka kautta vatsapaitaa ja/tai suolia työntyy vatsaontelosta nahan alle. Napatyrä on periytyvä vika ja kasvattaja on velvollinen Kennelliiton säännösten mukaisesti korvaamaan mahdollisesta napatyräleikkauksesta aiheutuneet kustannukset.
Kuurous
Koska Englannissa on syntynyt 2 - 3 kuuroa pentua ja Suomestakin tiedetään muutama, lienee syytä seurata tilannetta kuuroudenkin osalta.

2.2. Lisääntyminen

Bordercollien tulee pystyä lisääntymään luonnollisesti, kuten se on tähänkin asti tehnyt. Yksittäisen koiran jalostuskäytön tulee olla järkevää ja aina pitää ottaa huomioon koiran oma terveys. Suomen Kennelliiton koirarekisteriohjeen mukaan saa narttua penikoittaa enintään kerran kymmenessä kuukaudessa. Yhdistys suosittaa jäsenilleen tätä käytäntöä. Nartun penikoittaminen liian usein rasittaa narttua. Pentujen luovutusikä on Kennelliiton määräysten mukaan aikaisintaan 7 viikkoa, koska koiranpennun hermosto kehittyy viimeiseksi ja muutama päiväkin voi olla tärkeä. SKL:n alaikärajaa tulisi ehdottomasti noudattaa.Jalostuksessa käytettyjen koirien tulisi olla näyttelyissä palkittuja ja kaikin puolin terveystarkastettuja yksilöitä. Jalostusurosten kanssa pitäisi noudattaa erityistä varovaisuutta, jotta rotuun ei pesiytyisi ns. siitosmatadoreja. Rodun kanta on niin pieni, että liian yksipuolinen muutamien urosten käyttö lisää perinnöllisten sairauksien vaaraa. Siitosmatadoreilla tarkoitetaan sitä, että usealla nartulla käytetään samaa urosta. Ensin pitäisi seurata uroksen paria ensimmäistä pentuetta ja tutkia uroksen omat tulokset huolellisesti ja vasta sitten päättää, käyttääkö jotakin urosta vai ei. Tuontikoirien suhteen pitää noudattaa samaa varovaisuutta kuin suomalaisten koirien kanssa. Yhdistys toki hyväksyy tuontikoiran kotimaan terveystarkastukset ja näyttelytulokset.

3 LUONNE

1. Luonnetesti

Luonteeltaan bordercollie on rotumääritelmän mukaan innokas, valpas, vastaanottavainen ja älykäs, ei hermostunut eikä aggressiivinen. Bordercolliella on huomattavan nopea käsitys- ja reaktiokyky, se on energinen ja palvelualtis. Vuodesta 1992 alkaen bordercollie on voinut osallistua palveluskoirakokeisiin, joten luonteeseen voidaan lisätä toivomus pk-kokeisiin riittävästä hermorakenteesta. Bordercollie, kuten muutkin paimenkoirat, saa olla pidättyväinen vieraita kohtaan mutta ei arka. Pääsääntöisesti bordercollie on erittäin ystävällinen ja avoin luonteeltaan.Bordercollieita on luonnetestattu melko vähän, vuosina 1984 - 94 vain 57 kappaletta, joista 12 hylättiin (1995 ja 1996 on testattu yhteensä 54 koiraa, joista 4 hylätty, mutta näistä ei vielä ole muita tilastoja). Testeistä tehty yhteenveto (Jorma Lankinen) kertoo, että bordercolliet yltävät pisteissä yleiseen luonnetestattujen keskitasoon (keskipistemäärä bordercollieilla on 122,1 ja koko materiaalilla 122,5). Testin hylkäämisen syynä oli 73 %:lla reagointi laukauksiin ja kun koko materiaalilla vastaava prosenttiosuus oli 42, voidaan todeta laukausherkkyyden olevan jonkinasteinen ongelma ja siten asia, johon pitäisi kiinnittää huomiota jalostuksessa, koska kyseessä on perinnöllinen ominaisuus. Luonnetestien perusteella bordercollie on hermorakenteeltaan suhteellisen rauhallinen hermostunein pyrkimyksin, luonteeltaan erittäin hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin, ampumiseen reagoiva, hieman pehmeä ja erittäin toimintakykyinen koira (puolustushalu, taistelutahto ja terävyys olivat vähäiset). Luonnetesti kertoo siis lähinnä positiivista rodun luonteesta. Toisaalta luonnetestattujen määrä on niin pieni, että tulosten luotettavuus tilastoinnissa on kyseenalaista.

3.2 Käyttöominaisuudet

Rotumääritelmän mukaan bordercollie on sitkeä, lujasti työskentelevä ja erittäin tottelevainen paimenkoira. Toisin sanoen bordercollien pitäisi soveltua mihin tahansa lajiin koulutettavaksi suhteellisen helposti. Toisaalta rodun pitää pystyä myös elämään perheen kanssa kotona lemmikkinä, mikä kyllä onnistuu, jos koira saa purkaa energiaansa mielekkäällä tavalla. Tämänkin vuoksi yhdistys suosittaa bordercollieta ensisijaisesti harrastustehtäviin. Koeaktiivisuuden kasvaminen olisi suotavaa. Palveluskoirakokeissa bordercollieita on näkynyt vuodesta 1993. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana kävijöitä oli kunakin vuonna vain 15 koiraa, mutta 1996 kilpailjoita oli jo 22.

4 ULKOMUOTO

Rotumääritelmä
FCI:n 24.6.1989 hyväksymän rotumääritelmän mukainen. Käännös Suomen Kennelliiton hyväksymä 15.11.1995. Brittiläinen rotu. Yleisvaikutelma: sopusuhtainen, sulavalinjainen ja tyylikäs, viehättävä ja tasapainoinen, samalla riittävän tukeva vaikuttaakseen kestävältä. Kaikki karkeuteen ja heiveröisyyteen viittaava on virheellistä.
Ominaispiirteet: sitkeä ja lujasti työskentelevä paimenkoira, joka on erittäin mukautuvainen.

Käyttäytyminen/Luonne: innokas, valpas, vastaanottavainen ja älykäs. Ei hermostunut eikä aggressiivinen.

PÄÄKallo-osa: Melko leveä, niskakyhmy ei ole korostunut. Otsapenger erittäin selvä.

Kirsu: väriltään musta, ruskeilla ja suklaanruskeilla koirilla hyväksytään myös ruskea kirsu. Sinisillä koirilla kirsu on siniharmaa. Sieraimet ovat hyvin kehittyneet.

Kuono-osa: kirsua kohti kapeneva, kohtalaisen lyhyt ja voimakas. Kuono ja kallo ovat suunnilleen saman mittaiset.

Leuat/hampaat/purenta: Hampaat ja leuat vahvat. Säännöllinen ja leikkaava purenta, ts. ylähampaat koskettavat tiiviisti alahampaiden etupintaa. Hammasrivi on suora sekä edessä että sivuilla.

Posket: eivät täyteläiset eivätkä pyöreät.

Silmät: etäällä toisistaan, soikeat, keskikokoiset: väriltään ruskeat paitsi marmoroituneilla (merle) koirilla, joilla toinen tai molemmat silmät voivat olla kokonaan tai osittain siniset. Ilme lempeä, innokas, valpas ja älykäs.

Korvat: keskikokoiset ja keskipaksut, etäällä toisistaan. Asennoltaan pystyt tai puolipystyt ja herkkäliikkeiset.

KAULA: pitkä, vahva ja lihaksikas, hieman kaartunut ja lapoja kohti levenevä.

RUNKO: lihaksikkaalta vaikuttava. Runko on hieman säkäkorkeutta pitempi.

Lanne: syvä ja lihaksikas.Lantio: leveä ja lihaksikas, sivusta katsottuna häntää kohti hieman laskeva.

Rintakehä: kylkiluut hyvin kaareutuneet, rintakehä syvä ja melko leveä.

Alalinja ja vatsa: vatsalinja ei ylösvetäytynyt.

HÄNTÄ: kohtuullisen pitkä, viimeinen häntänikama yltää vähintään kintereeseen; matalalle kiinnittynyt, runsaskarvainen, hännänpää ylöspäin kaartunut. Häntä viimeistelee koiran viehättävät ääriviivat ja tasapainoisuuden. Koiran kiihtyessä häntä saa kohota, mutta se ei koskaan saa kaartua selän ylle.

RAAJAT/ETURAAJAT: Yleisvaikutelma: edestä katsottuna yhdensuuntaiset. Luusto vahva, muttei raskas. Lavat taakse sijoittuneet ja viistot.

Kyynärpäät: tiiviisti rungon myötäiset.Välikämmenet: sivusta katsottuna hieman viistot.

Käpälät: soikeat; päkiät paksut, vahvat ja kiinteät; varpaat kaareutuneet ja tiiviisti yhdessä. Kynnet lyhyet ja vahvat.

TAKARAAJAT: Reidet pitkät, voimakkaat ja lihaksikkaat.Polvet: hyvin kulmautuneet.Kintereet: kintereet vahvat ja matalat. Takaa katsottuna kintereet ovat vahvaluiset ja yhdensuuntaiset. Käpälät kuten etukäpälät.

LIIKKEET: vapaat, pehmeät ja väsymättömät, askel mahdollisimman matala. Liikkeet ilmentävät koiran kykyä liikkua hyvin huomaamattomasti ja nopeasti.

KARVAPEITE: Karva kaksi muunnosta: 1) kohtalaisen pitkäkarvainen 2) lyhytkarvainen. Molemmilla muunnoksilla peitinkarva on tiheää ja keskikarkeaa, pohjavilla pehmeää ja tuuheaa tehden karvapeitteestä hyvin säänkestävän. Pitempikarvaisella muunnoksella runsas karvapeite muodostaa harjan, housut ja kauluksen. Pään etuosassa, korvissa, eturaajojen etupuolella ja takaraajoissa kintereiden alapuolella karvan tulee olla lyhyttä ja sileää.

Väri: Kaikki värit sallittuja, mutta valkoinen ei saa olla vallitseva.

KOKO: Säkäkorkeus: ihannekorkeus uroksilla 53 cm, nartut saavat olla hieman pienempiä.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.

lähde: Suomen Border Colliet & Austraalian Kelpiet ry

www.vicky.fi © Eija Korhonen